Coppa del mondo di Ciclo-Cross

Homepage

Regole

faq

Contattaci

Registrati
Gio 21 Nov

clicca per mostrare scadenze 5 scadenze...
Ven 22 Nov

 15 scadenze...
Sab 23 Nov

 17 scadenze...
Dom 24 Nov

 6 scadenze...
Lun 25 Nov

 1 scadenze...
Mar 26 Nov

 5 scadenze...
BAR FANTASPORTAL [stai nascondendo il titolo] Ultimo messaggio TheOne 21/11 11:25 Bollettini: 0
Tennis - Circuito maschile ATP: le news

Linguaggio per adepti

PDF

rizz23 - 22/10/08, 17:42

Pelin taustaa
Tenniskenttä
Tenniskenttä
Tennismaila ja -palloja
Tennismaila ja -palloja

Tennistä pelataan 23,77 metriä (78 jalkaa) pitkällä ja kaksinpelissä 8,23 metriä (27 jalkaa) leveällä kentällä. Neljän pelaajan peliä pelatessa sen leveys on 10,97 metriä (36 jalkaa). Kentän pidemmän sivun jakaa kahteen yhtä suureen osaan verkko, joka on 1,07 metriä (kolme jalkaa ja kuusi tuumaa) korkea verkkotolppien kohdalla ja 91,4 senttimetriä (kolme jalkaa) korkea keskeltä.

Tenniskenttiä on kolme eri perustyyppiä: kovapohjainen kenttä, nurmikenttä ja massakenttä. Kovapohjainen pohjamateriaali voi vaihdella runsaasti. Tällaisia kenttiä ovat esimerkiksi betonipohjaiset, asfalttipohjaiset, tekonurmipohjaiset ja liikuntasalien puupohjaiset kentät. Nurmikentät ovat toinen yleinen kenttälaji ja kolmas on massakenttä, joiden pohjamateriaali koostuu murskatusta savikivestä, kivestä tai tiilestä.

Kenttätyypit eroavat suuresti toisistaan. Massakenttä on hidas alusta, jolla menestymiseen vaaditaan erinomainen osaaminen kaikissa tenniksen osa-alueissa. Nurmikentällä pallon pomppu on erittäin matala, joten alakierteiset lyönnit ovat vaikeita palauttaa. Kovat alustat ovat nopeampia, jolloin pallon pomppu on korkeampi ja syötön merkitys suurempi. Nurmikenttä on nopein alusta, jossa syöttö on tärkein osa-alue ja verkolle nousu suoraan syötöstä yleisempää kuin muilla kenttätyypeillä. Massalla pallorallit ovat huomattavasti pidempiä kuin muilla alustoilla. Grand Slam -turnauksista Ranskan avoimissa pelataan massalla, Wimbledon nurmella ja Yhdysvaltain avoimet sekä Australian avoimet kovalla. Myös muut turnaukset pelataan lähes poikkeuksetta jollain näistä kentistä, kuten Rooman tennisturnaus massalla ja Cincinnatin tennisturnaus kovalla pohjalla. Myös matolla pelataan joitakin turnauksia.[2]

Tenniksen tärkeimmät pelivälineet ovat pallo ja maila. Tennispallo on huopapäällysteinen kumipallo, jonka halkaisija on noin 7 senttimetriä ja paino noin 60 grammaa. Pallo oli alun perin valkoinen, mutta koska se ei erottunut mustavalkotelevisiossa kovinkaan hyvin, vaihdettiin väri keltaiseksi. Tennismailassa on munan muotoinen verkko-osa, jossa on ristikkäin kulkevat jänteet. Vaaka- ja pystyjänteiden kireys on merkittävä asia lyönnin kannalta.

[muokkaa] Ottelu

[muokkaa] Ottelun koostumus
Roger Federer pelaamassa Ateenan olympialaisissa 2004.
Roger Federer pelaamassa Ateenan olympialaisissa 2004.

Ottelu on tenniksessä peli, joka ulottuu ensimmäisestä pallosta erä- ja ottelupallon voittoon tai luovutukseen. Ottelun voittaa pelaaja, joka ensimmäisenä on voittanut etukäteen sovitun määrän, kaksi tai kolme erää. Edellisessä tapauksessa käytetään ottelun voittotavasta usein käytännöllistä ilmaisua "paras kolmesta" ja jälkimmäisessä "paras viidestä", jotka kertovat ottelun voittoon tarvittavien erien maksimimäärän.

Erät koostuvat peleistä. Pelin pisteet lasketaan siten, että yhden pallon voittaneella on 15 pistettä, kaksi palloa voittaneella 30 ja kolme palloa voittaneella 40 pistettä. Neljä palloa ensin voittanut voittaa pelin. Jos peli etenee kuitenkin tilanteeseen 40–40, sanotaan pelin olevan tasan. Tällöin seuraavan pallon voittava pelaaja saa itselleen edun, jonka jälkeen on voitettava seuraava pallo voittaakseen pelin. Jos pelaaja häviää pallon, menettää hän edun, ja tilanne on jälleen tasan 40–40. Mikäli syöttövuorossa oleva pelaaja menettää edun vastustajalle tilanteessa 40–40, on kyseessä murtopallo.

Erän voittaa pelaaja, joka ensimmäiseksi voittaa kuusi peliä. Jos kuitenkin toinen pelaaja on voittanut erässä viisi peliä, tarvitaan erävoittoon kuudennen lisäksi myös seitsemäs voitettu peli. Jos molemmat pelaajat ehtivät voittaa kuusi peliä, ratkeaa erä tie-break-menetelmällä. Tie-breakissä lasketaan voitettuja palloja. Se, kumpi voittaa ensin vähintään seitsemän palloa ja on samalla voittanut vähintään kaksi palloa enemmän, voittaa tie-breakin ja samalla erän. Mikäli toisen saadessa seitsemännen pallon eli pisteen ja toisella on kuusi pistettä, tie-breakia jatketaan aina niin kauan, kunnes tarvittava kahden voitetun pallon, eli kahden pisteen ero on syntynyt. Tie-breakissa molemmat syöttävät vuorotellen kaksi kertaa ensimmäistä syöttövuoroa lukuun ottamatta, jolloin ottelussa syöttövuorossa oleva syöttää vain kerran. Tie-break-menetelmän kehitti Jim Van Allens. Hän loi sen lyhentämään peliä.

Grand Slam -turnauksissa, pelataan ottelun ratkaisevaa, viimeistä erää kuitenkin ilman tie-break-sääntöä niin kauan, kunnes toinen on voittanut kaksi peliä enemmän, eli kyseessä on ns. pitkä erä. Poikkeuksena tästä ratkaistaan Yhdysvaltojen avoimissa tennismestaruuskilpailuissa (New York) viimeinenkin erä tie-break-säännöllä, koska Yhdysvaltain televisio on näin vaatinut. Muut kolme suurturnausta ovat Englannin avoimet (Wimbledon), Ranskan avoimet (Pariisi) ja Australian avoimet (Melbourne) tennismestaruuskilpailut.

Detto questo...
Si ringraziano:
- Wikipedia.fi;
- Gli utenti Tanner, sporting e chialtri per avermi dato l'ispirazione per tutto questo e per avermi fatto perdere del tutto quella a commentare in modo normale il primo turno di Basilea (che durerà ancora fino a venerdì della prossima settimana peraltro);
- Tutti gli utenti che hanno meno capelli di me.

Si ricorda altresì che se l'autunno è la stagione dei marroni, di questo passo non ne resterà uno sano a nessuno dei GM tennistici, quindi leggetevi il regolamento e cercate di farlo con la consapevolezza che anche senza essere Ibarronda, tranne klide, possiamo essere molto scortesi anche noi della fantaracchetta.

Stay DC (e ognuno ci legga quello che crede)

Modificato da fede - 22/10/08, 19:26

 

Vai alla homepage del gioco

Tutte le news (549)